SUOMALAISELLA MIEHELLÄ ON HUONO ITSETUNTO?

Olen useasti kuullut väittämän: suomalaisella miehellä on huono itsetunto. Onko huono itsetunto synonyymi hiljaiselle, syrjäänvetäytyvälle ja vähemmän sosiaaliselle miehelle, joka valuttaa julkisesti kyyneleitä ainoastaan Suomen voittaessa jääkiekon maailmanmestaruuden? Voiko duunari olla hyvällä itsetunnolla varustettu ja siten onnellinen ja tyytyväinen? Voiko puolestaan paljon tienaava diktaattorimaisen itseriittoinen ja ulkoisesti hyvällä itsetunnolla varustettu yritysjohtaja olla huonolla itsetunnolla varustettu ja kaikkien kulissien takana onneton? Miehen tien piti julkaista alunperin artikkeli jo eilen, mutta koska painimme itsetunto-ongelmien kanssa, niin julkaisemme artikkelin päivän myöhässä. Tämä on Miehen Tie.

Tämä artikkeli ei ole parannuskeino erittäin huonosta itsetunnosta kärsivälle. Jos koet erittäin huonoa itsetuntoa, hakeudu rohkeasti terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Itsetunto ei ole muuttumaton ominaisuus, vaan se voi muuttua ja sitä voi kehittää. Esimerkiksi psykoterapia tarjoaa apua hunoon itsetuntoon.

MITÄ ITSETUNTO ON

Jotta voimme tarkemmin pohtia suomalaisen miehen itsetuntoa, on tutustuttava ensin siihen, mitä itsetunto oikeastaan on. Hyvä itsetunto on osa hyvää mielenterveyttä. Hyvä itsetunto on yhteydessä onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen elämästä. Lisäksi itsetunnon on todettu olevan yhteydessä myös muihin hyvinvoinnin tekijöihin kuten parempaan koulutukseen. Yhden määritelmän mukaan itsetunto on se, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia ihminen näkee itsessään. Itsetunto kehittyy positiivisesti nuoruudesta aikuisuuteen, mutta kehitys näyttää pysähtyvän 30-40 ikävuoden välillä. Toisen määritelmän mukaan itsetunto tarkoittaa ihmisen kykyä luottaa itseensä, pitää itsestään ja arvostaa itseään havaitsemistaan heikkouksista huolimatta. Itsetuntoon kuuluu myös kyky nähdä oma elämänsä tärkeänä ja ainutkertaisena.

Itsetuntoon on monta eri määritelmää. Määrittelyn pohjana on yksilön kyvyt ja saavutukset: itsetunto on saavutusten ja tavoitteiden suhde. Voidaan siis ajatella, että itsetunto on ideaaliminän ja todellisen minän suhde. On huomioitava myös, että itsetunto on eri asia kuin minäkuvan käsite. Minäkäsitys on yläkäsite, joka pitää sisällään itsetunnon. Itsetunto vastaa kysymyksiin: olenko hyvä, olenko onnistunut, olenko arvokas ja hyväksyttävä.

Itsetuntokeskustelun kulta-aikaa elettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Tuolloin valloillaan oleva “itsetunto-liike” ajatteli, että moni yhteiskunnallinen ongelma johtuu ihmisten huonosta itsetunnosta. Kalifornian osavaltio meni tässä kaikkein pisimmälle, luoden itsetunnon parantamiseen tähtääviä ohjelmia, jotka vietiin aina lainsäädäntöön saakka. Vähitellen huomattiin kuitenkin, että itsetunnosta ei välttämättä seuraa juuri mitään: välillä jopa päinvastaista kuin mitä oli tavoteltu.

Yksi tunnetuimmista määritelmiästä on Morris Rosenbergin tapa määritellä itsetunto. Rosenbergille itsetunto on asenne, joko positiivinen tai negatiivinen, jonka kohteena on minä.

Sosiometrisen teorian mukaan itsetunto on kehittynyt evoluutiossa osoittimeksi, joka kertoo yksilölle hänen relationaalisen, sosiaalisen arvonsa: kuinka hyväksytty tai hyljeksitty hän on omissa sosiaalisissa verkosoissaan tai ryhmissään. Huono itsetunto on merkki siitä, että yksilö on vaarassa tulla hylätyksi tai jätetyksi lauman ulkopuolelle.

Kristinusko puolestaan määrittelee, että koska Kristus on vapauttanut ihmisen synneistä, voi hän turvallisesti ja rehellisesti nähdä ja hyväksyä omat hyvät ja huonot puolensa, koska hän on hyväksytty sellaisena kuin on. Näin myös negatiivisiin asioihin voi puuttua ja vahvistaa siten omaa itsetuntoaan.

Nykyään tieteessä määritellään, että itsetunto on osa hyvää mielenterveyttä ja puolestaan itsetunto-ongelmat mainitaan useiden psykiatristen häiriöiden oirekuvauksissa. Itsetunto on siis hyvin voivan mielen tunnusmerkki ja sen tavoitteleminen on tärkeää. On tärkeää löytää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat itsetuntoon sitä parantavasti kuten myös heikentävästi.

KADONNEEN ITSETUNNON METSÄSTÄJÄ

Aiemmin oli valloillaan käsitys, jonka mukaan itsetunto on varsin pysyvä ominaisuus, joka ei juurikaan muutu elämän aikana. Nykyään kuitenkin on huomattu, että itsetunnossa tapahtuu muutoksia elämänkulun aikana.

Nuoruus on vaihe, jolloin nuori kokee merkittäviä muutoksia fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa identiteetissä. Tämä vaihe on tärkeä minäkäsityksen ja itsetunnon kehittymisen kannalta. On hyvin tärkää kehua ja kannustaa nuoria. Pitää kuitenkin muistaa rehellisyys kehuissa, koska aiheeton kehuminen ja tämän jälkeen todellisuuden kohtaaminen saattavat puolestaan romahduttaa itsetunnon. Tästä on hyvänä esimerkkinä TV:n laulukilpailut, joissa näkee karsintatilaisuuksissa nuoria, joita on kehuttu aiheettomasti heidän esiintymis- ja laulutaidoistaan. Toisaalta todellisuuden kohtaaminen on myös itsetunnon kasvamista. Pitää oppia löytämään ja hyväksymään myös omat heikkoudet. Kaikista ei tule pop-tähtiä: ei edes tähdenlentoja.

Vaikka nuoruus on tärkeä vaihe itsetunnon kehittymisessä, se ei kuitenkaan tarkoita, että itsetunto olisi nuoruuden jälkeen kyspä ja muuttumaton olotila, joka ei ole enää altis muutokselle ja jota ei voi muuttaa. Itsetunto on koko elämän kattava kehitysprosessi.

MIKÄ SIIS ON SUOMALAISEN MIEHEN ITSETUNNON TILA?

Itsetuntoa on tutkittu suomessa jonkun verran. Aikuisia koskettavissa tutkimuksissa, ei havaittu sukupuolten välisiä eroja itsetunnossa. Miesten ja naisten välisen eron suuruus ja suunta vaihtelee itsetunnon osa-alueittain: miehillä ulkonäköön ja fyysiseen suoriutumiseen liittyvä itsetunto on naisia korkeampi, naiset saavat korkeampia pisteitä moraalis-eettisen ja hyvään käytökseen liittyvän itsetunnon osalta, kun taas joillakin osa-alueilla, kuten sosiaaliseen hyväksyntään ja perhesuhteisiin liittyen, sukupuolieroja ei havaita.

Itsetunnosta on tehty menestyvän ihmisen tuntomerkki. Onko siis niin, että ellei ole rikas ja mahtava, ellei omista kallista autoa ja asu isossa talossa hienolla alueella koiran, valokuvamallin ja kymppejä koulusta vetelevän kaikkia viehättävän urheilevan ja viulua soittavan lapsen kanssa, niin ei voi olla varustettu hyvällä itsetunnolla? Jos on syntynyt vähävaraisen perheen lapseksi, jos on joutunut taistelemaan itselleen ammatin ja työskentelee perustyöläisenä asuen kerrostalossa, niin voiko silloin olla varustettu hyvällä itsetunolla ja voiko silloin olla onnellinen?

Vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin ei ole täysin yksiselitteinen. Jokainen ihminen on yksilö. Taloudellinen riippumattomuus ja koulu-, harrastus- ja työelämässä menestyminen auttavat saamaan paremman itsetunnon, mutta ne eivät ole kuitenkaan tae hyvästä itsetunnosta. Otetaan vaikka esimerkki: jos olet jäteauton kuljettaja, voi sinulla olla äärettömän hyvä itsetunto. Jäteauton kuljettajana ymmärrät työsi kansanterveydellisen merkitykset, jonka vuoksi pidät työtäsi merkityksellisenä ja tärkeänä. Lisäksi nautit työskennellä koneiden parissa. Tämän lisäksi olet hyväksynyt oman sosio-ekonomisen asemasi alemmassa keskiluokassa. Olet siis onnellinen siihen, mitä sinulla on. Tämä ei tarkoita, ettetkö voisi haaveilla jostain paremmasta, kuten perheen yhteisestä lomamatkasta ulkomaille. Sinulla on harrastus, joka tukee sitä, missä olet hyvä. Harrastuksesta saat työn lisäksi positiivisia kokemuksia ja hyvää palautetta, jotka vahvistavat itsetuntoasi entisestään. Sinulla on rakastava perhe ja kasvatat lapsesi rakkaudella. Kun jaat rakkautta ja välittämistä, saat myös rakkautta ja välittämistä takaisin. Itsetuntosi voi siis olla korkea, vaikka yhteiskunnallinen asemasi ei olisi ylempää keskiluokkaa.

Vastaavasti voit olla ylempää keskiluokkaa tai jopa yläluokkaa. Sinulla on hieno talo, uusi auto ja kaunis perhe. Olet ehkä vanhempi suunnittelija tietotekniikkayrityksessä. Urasi on ollut noususuuntainen jo pitkän aikaa. Suorastaan kärräät rahaa perheesi elättämiseksi. Johtavassa asemassa olevana teet pitkää päivää töissä, koska työ ja sitä kautta raha määrittelee kuka sinä olet. Vuosittain viet perheesi pariksi viikoksi lomamatkalle ulkomaille ja ihmettelet heidän kiittämättömyyttään tästä kalliista matkapaketista, kun koko loma kuluu riidellessä. Eivätkö he tajua, että sinä olet raatanut vuoden saadaksesi kasaan rahat tähän luksuslomaan? Lapsilla on kaikki hienot vaatteet, tietokoneet ja kännykät ja silti he eivät arvosta sinua kotona, vaan ruinaavat lisää rahaa. Vaimo käy mieluummin kermakerhon naistenilloissa, kuin laittaa kotona ruokaa valmiiksi, kun tulet pitkän päivän päätteeksi kotiin. Pomokin on alkanut valittamaan, kun työn laatu muka laskee. Kuka pystyy yksin tekemään kaikkea sitä, mitä itse teen? Et enää nauti mistään, etkä arvosta itseäsi. Pitkät työpäivät, keski-ikä ja valmisruoka ovat saaneet kuvun nousemaan rintakehän alapuolelle. Itsetuntosi voi siis olla matala, vaikka yhteiskunnallinen asemasi on hyvä.

Yhteiskuntaluokka ei ole aina takuu tietystä itsetunnosta. Hiljaisella, syrjään vetäytyvällä miehellä saattaa olla todella hyvä itsetunto. Hän tuntee oman itsensä niin hyvin, ettei hänen tarvitse olla koko ajan esillä ja äänessä. Puolestaan ne, jotka ovat koko ajan esillä ja äänessä saattavat hyvinkin kärsiä huonosta itsetunnosta, jota he paikkaavat pätemisellä ja oman erinomaisuuden korostamisella. Tämä ihmistyyppi pyrkii myös latistamaan kanssakulkijoita ja painamaan heitä alaspäipäin, jotta voisivat itse tuntea olevansa arvostetumpia.

MITEN PARANNAN ITSETUNTOA?

Jos sinulla on lapsia, muista kehua lasta rohkeasti, mutta rehellisesti. Aseta rajoja ja opeta myös sietämään pettymyksiä. Jokainen pettymys opettaa sietokykyä ja valmistaa kohtaamaan paremmin uusia pettymyksiä. Kuka oikeasti haluaa tasoitella lapsensa tietä niin, ettei hän lapsuudessa koe pettymyksiä ja on myöhemmällä iällä omilleen muuttaessaan täysin odottamattomien tilanteiden edessä kohdatessaan pettymyksiä? Jokainen meistä kohtaa epäonnistumisia ja pettymyksiä. On taas ihmisestä itsestään kiinni, miten niihin suhtaudumme: annammeko pettymyksen voittaa ja painamme pään alas, vai ymmärrämmekö pettymykset osana elämää, haluamme oppia pettymyksestä ja teemme seuraavalla kerralla asiat paremmin. Anna lapsellesi turvallisuutta, läheisyyttä, rakkautta ja hyväksyntää. Keskustele lapsen kanssa ja etenkin kuuntele. Pyri löytämään vahvuuksia ja ruoki niitä. Rohkaisemalla, motivoimalla ja kannustamalla lapsi saa onnistumisen kokemuksia, jotka ovat tärkeitä rakennuspalikoita itsetunnon palapelissä.

Itsetunnon parantamiseksi on monia erilaisia vaihtoehtoja. Liikunta ja urheilu ovat yksi hyvä keino parantaa itsetuntoa. Liikunta antaa mahdollisuuden tutustua omaan kehoon ja siihen, mihin itse pystyy. Säännöllinen liikunta myös kehittää ihmistä niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja on näin omiaan vahvistamaan itsetuntoa. Muista asettaa mittareita, jotta näet oman kehityksesi. Toki hyvällä, kannustavalla ja motivoivalla valmentajalla on tässä kohdassa tärkeä merkitys.

ITSETUNTOHARJOITUS

Koska olet viimeksi pysähtynyt pohtimaan kuka minä olen ja mikä tekee minut onnelliseksi? On hyvä pohtia, mitä menestys ja itsetunto tarkoittaa juuri sinulle. Jokaisella ihmisellä on omat haaveensa ja polkunsa kuljettavanaan. On tärkeä huomioida ihmiset yksilöinä. Istu siis hetkeksi alas ja ota kynä ja paperia eteesi. Nyt alkaa itsetuntosi metsästys!

Ensimmäinen vaihe: Kirjaa paperille mikä on suurin haaveesi. Kuvittele, että olet täysin taloudellisesti riippumaton ja kaikki maailman ihmiset tukevat ja avustavat sinua tavoitteeseesi pääsyssä. Mikä on silloin unelmasi?

Toinen vaihe: Katso vastaustasi ja pohdi asiaa uudelleen. Oletko aivan varma, että tuo on absoluuttinen haaveesi, jonka saavutettuasi voit sanoa, että olet maailman onnellisin ihminen? Muista, että pitää olla varovainen mitä toivoo, koska se saattaa toteutua.

Kolmas vaihe: Kuka minä olen? Kirjoita paperille kaikki asiat, joissa olet hyvä. Kirjaa kaikki hyvä omainaisuudet, sekä kaikki lahjakkuudet joissa olet hyvä nyt tai joissa olet ollut hyvä lapsena.

Neljäs vaihe: Kuka minä olen oikeasti? Kirjoita paperille kaikki ne asiat, joissa sinulla on parannettavaa. Kuuntele myös ympäristöä ja ole rehellinen itsellesi. On tärkeää tunnistaa myös omat heikkoutensa.

Viides vaihe: Pohdi vielä unelmaasi nyt, kun olet listannut hyvät ja huonot puolesi. Onko se vielä unelmasi?

Kuudes vaihe: Kirjoita paperille alas nykyhetki ja ylös unelmasi. Listaa sitten sitten portaittain eri asioita, joita sinun pietää tehdä, jotta voit portaittain edetä kohti unelmaasi.

Seitsemäs vaihe: Laita nyt paperi esille näkyvälle paikalle ja muista katsoa sitä jokainen päivä. Ala suuntaamaan ajatuksesi ja energiasi siihen, että lähdet vaeltamaan kohti ensimmäistä porrasta. Muista nauttia myös matkasta kohti tavoitetta.

Tämä oli vain yksi pieni harjoitus, jolla voit suunnata kohti parempaa itsetuntoa, ja sitä kautta kohti parempaa elämää. Suosittelen itsensä kehittämisestä kiinnostuneita tutustumaan Brian Maynen Goal Mapping -sivustoon osoitteessa: goalmapping.com

LÄHTEET

Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Helsinki: WSOY

Kiviruusu, O. 2017. Itsetunnon kehitys nuoruudesta aikuisuuteen ja siihen vaikuttavat tekijät. Väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitos ja Helsingin yliopisto. Luettavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/172663/ITSETUNN.pdf?sequence=1 (viitattu 5.6.2020)

Rosenberg, M. 1964. Society and the Adolescent Self-Image. Princeton University Press.