RAUHANTURVAAJANA

Näin kansainvälisenä rauhanturvaajien päivänä on hyvä kerrata vähän mitä rauhanturvatehtävät ovat, miten niihin hakeudutaan, mitä niissä vaaditaan hakijalta ja millaista on olla “alhaalla”. Itse vietin 1,5 vuotta Kosovossa ja voin sanoa, että se aika on ollut yksi ikimuistoisimmista ajoista ikinä. Tuon 1,5 vuoden aikana pääsi näkemään ja kokemaan jotain selallaista, jota ei missään muualla pysty kokemaan. Kaikkea siellä koettua ei edes pysty pukemaan sanoiksi, mutta yritetään. Tämä on Miehen Tie.

PÄÄTÖS RAUHANTURVATEHTÄVIIN HAKEUTUMISESTA

Rauhanturvatehtävät herättävät monelaisia mielikuvia. Tehtäviin hakeudutaankin monesta eri syystä. Ei siis ole yhtä oikeaa syytä hakeutua rauhanturvaajaksi. On kuitenkin olemassa pari syytä, jotka eivät ole välttämättä parhaita mahdollisia. Itse aloin hauduttelemaan ajatusta rauhanturvatehtävälle hakeutumisesta jo teini-iässä. Kaveriporukassa keskustelimme usein sotilasurasta. Myös harrastukset kuten ammunta ja kamppailulajit tukivat tehtässä suoriutumista. Armeija-aika meni mukavasti, vaikka näin jälkeen päin ajateltuna ajan olisi voinut ottaa välillä vähän rennomminkin. Asia kuitenkin hautautui hetkeksi, kun lähdin opiskelemaan ja siirryin työskentelemään media-alalle.

Lama-aika iski 2000-luvun alussa IT-puolelle ja tällä oli vaikutusta myös media-alaan, kun isot rahoittajat ja asiakkaat alkoivat tipahdella pois. Samaan aikaan aloin myös itse miettimään sitä, mikä on minun oikea tehtäväni tässä maailmassa. Olen aina halunnut auttaa ihmisiä eri tavoin ja samalla mieleeni palautui rauhanturvaoperaatiot. Voisin ynnätä, että hakeuduin rauhanturvatehtäville, koska halusin auttaa ihmisiä ja olla yhtenä osana ihan konkreettisesti rauhan rakentamisessa. Samalla saisin etäisyyttä arkisiin asioihin ja voisin miettiä mikä haluan olla isona. Niinpä tulostelin ja täytin hakemuksen. Kirje laatikkoon ja arki jatkui.

Kun olen keskustellut muiden kriisinhallintaveteraanien kanssa, olen törmännyt osin samoihin syihin, kun ollaan hakeuduttu ensimmäiseen palvelukseen. Muita syitä ovat olleet seikkailunhalu, uusien kokemuksien hankkiminen sekä työkokemuksen saaminen. Kun yksi reissu on heitetty, syyt vaihtuvat. Silloin kuvaan tulee se ryhmähenki ja yhteisöllisyys, jota ei muualla pääse kokemaan. Kun ollaan sotatoimialueella samojen ihmisten kanssa, tositilanteen sattuessa päälle, on ystäviin voitava luottaa täysin. Kun luottamus kavereihin on niin kova, että heidän käsiinsä voi tarvittaessa jättää oman henkensä, niin puhutaan jostain sellaisesta ystävyydestä, jollaista ei muualla pääse kokemaan ja sitä ei sanoin pysty selittämään.

On kuitenkin olemassa pari syytä, jotka ovat vähintäänkin tarkkaan harkittavia, kannattaako niiden vuoksi edes laittaa hakemuspapereita tehtävälle. Jos olet kokenut surua ja murhetta yksityiselämässä, rakkaussuhde on loppunut/loppumaisillaan tai muuten olet menossa karkuun jotain arkielämän tilannetta, niin rauhanturvatehtävät eivät pääsääntöisesti ole oikea paikka sillä hetkellä. Selvittämättömät tilanteet eivät katoa mihinkään, vaikka niitä yrittää unohtaa. Jos oma sen hetkinen elämäntilanne on epävakaa, voi se muuttua vielä huonommaksi, mikäli on tuhansien kilometrien päässä “jumissa”. Jos raha on ainoa syysi hakeutua kriisinhallintatehtäviin, kannattaa asiaa harkita vielä muutaman kerran ja löytää jotain muitakin motivaattoreita.

Työnantajaa on syytä informoida mielenkiinnosta kriisinhallintatehtäviä kohtaan jo hakemisvaiheessa.

Kuka tahansa varusmiespalveluksen suorittanut mies tai nainen voi hakeutua kriisinhallintatehtäville. Hakupaperit voi jättää mihin aikaan vuodesta tahansa. Hakeutujan ei tarvitse olla teräsmies, mutta cooperin testissä pitää ylittää 2500 m, jos hakeudut operatiivisiin tehtäviin tai 2300 m, mikäli hakeudut esikunta-, valvonta- tai tukitehtäviin. Lisäksi kaikilta reservin upseereilta, poliisitehtäviin hakeutuvilta poliiseilta ja päällystötehtäviin hakeutuvilta edellytetään yleisen kielitutkinnon (YKI) suorittamista englanninkielessä vähintään keskitasoisesti (3-4). Lisätietoa hakeutumisesta sekä tarvittavista liitteistä ja hakulomakkeet löydät: https://puolustusvoimat.fi/rauhanturvaajaksi/hae-rauhanturvaajaksi

KOULUTUS

Jossain vaiheessa, kun olin hakemukseni tehtäville jättänyt, tuli postista toimintavalmiussitoumus, jonka allekirjoitin. Tämä tarkoitti sitä, että olin valmis kutsusta lähtemään nopeallakin varoitusajalla rauhanturvatehtävälle.

Itselleni kutsu tuli ensin puhelimitse ja palvelukseenastumismääräys perästä postissa. Tuohon aikaan kriisinhallintatehtäville koulutettiin väki ennen tehtävien alkua Niinisalon kriisinhallintakeskuksessa. Nykyään keskus on siirtynyt Säkylään. Aikaa koulutuksen alkuun oli kaksi viikkoa. Siksi pistin tuulemaan samoin tein. Ilmoitin työnatajalleni, että kutsu tuli. Koska olin tuohon aikaan vielä sinkkumies, niin irtisanoin vuokra-asuntoni ja järjestin tavarani äidin nurkkiin. Koulutukseen valituilla tulee olla hampaat hyvin hoidettuina, joten myös hammastarkastus oli paikallaan. Olin valmis tehtävään.

Peruskoulutus Niinisalossa (nykyään Säkylässä) kesti pari viikkoa. Koulutuksessa käytiin läpi toimialuetta, kriisitilannetta, sen historiaa ja mahdollisia turvallisuus- ja uhkatekijöitä. Minut oli aluksi sijoitettu Kosovon Pristinassa sijaitsevan Camp Slim Linesin esikuntaan. Tehtäväni oli toimia informaatio-operaatioissa. Kosovon tehtävä oli YK:n valtuuttama ja Naton johtama. Olimme menossa täysin uuteen tilanteeseen, jossa Suomi otti ensimmäistä kertaa haltuunsa prikaatitason johtajuuden Nato-tehtävissä kenraali Paavo Kiljusen johdolla. Koulutuksessamme pääsimme myös tutustumaan prikaatin esikunnan väkeen, jota tuli useasta eri maasta. Näin saimme sekä tutustua, mutta myös harjoitella asioita etukäteen yhdessä. Meistä muodostui jo koulutuksessa tiivis tiimi, joka tunsi toisensa.

Kansainvälisen keskisen prikaatin komentaja prikaatikenraali Paavo Kiljunen. Kuva: Juha Käpyaho

Koulutuksen päätyttyä oli pari viikkoa aikaa järjestellä vielä asioita Suomessa ennen lentoa Pristinaan.

Lähtöpäivämme oli 15.3.2003. Tunnelma oli odottavan rauhallinen. Kuvien henkilöt sumennettu turvallisuussyistä. Kuva: Juha Käpyaho

TOIMIALUEELLE SAAPUMINEN

Toimialueelle ensimmäistä kertaa saapuminen oli ikimuistoinen kokemus. Alueelle pääsyä odotti, sitä jännitti ja kaikki oli täysin uutta. Onneksi mukana oli pääosin kokenut porukka, joka oli ollut kriisinhallintatehtävillä jo aiemmin.

Lentokoneen ovet avautuivat ja lähdimme kulkemaan kohti meidä odottavia linja-autoja. Saattueeseen kuului linja-autojen lisäksi aseistettuja ja panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja. Viimeistään tässä hetkessä havahtui siihen, että nyt ollaan alueella, jossa mitä tahansa voi tapahtua.

Camp Slim Lines oli kotini 1,5 vuoden ajan. Ei mikään kaunis ilmestys, mutta siellä oli punkka, suihkut, wc-tilat ja ystävät. Eli kaikki mitä tarvitsee, jotta paikkaa voi kutsua kodiksi. Kuva: Juha Käpyaho

Majoittuminen ja leiriin tutustuminen oli osa ensimmäisen päivän ohjelmaa. Leiri oli askeettinen, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittavat elementit: oma lukollinen kaappi, punkka, wc- ja suihkutilat, ruokala, kuntosali, messi ja leirin ympärille mahdollistettu juoksurata. Suomalaisille perinteiseen tapaan leiristä löytyi useampi sauna- ja seurustelutila, joissa suomalaiset pääosin viettivätkin vapaa-aikaansa.

Oma huone oli jaettu. Tilaa ei ollut paljon, mutta vuode oli yllättävän mukava ja huoneessa oli kesäksi ilmastointi ja talveksi lämmitin. Kuva: Juha Käpyaho

TYÖSKENTELY

Kirjoitan työskentelystä vain omasta näkökulmasta. Työskentelin toimialueellaoloaikanani prikaatin esikunnan informaatio-operaatioissa, valokuvaajana, median yhdysupseerina KFOR:n esikuntaan sekä psykologisissa operaatioissa. Kun toimialueella oli rauhallista, tapahtui työskentely pääosin klo 8-16 välillä. Aamut alkoivat esikunnan yhteisellä aamupalaverilla, jossa käytiin läpi sen hetkinen tilannekuva, mahdolliset tapahtumat alueella ja tulevat tapahtumat/operaatiot. Työ pääosin tiimityötä oman toimiston väen kanssa, mutta myös koko esikunnan ja ajoittain KFOR:n kanssa. Hyvät sosiaaliset taidot ja englannin kielen taito olivat välttämättömiä.

Media-operaatiot olivat pääosin tiedottamista, alueen paikallisen median seuraamista, ihmisten kanssa keskustelua, yhteistyötä paikallisiin viranomaisiin ja väestöön sekä tilanteen niin vaatiessa tiedotustilaisuuksien järjestämistä. Siinä missä media-operaatiot puuttuivat jo tapahtuneisiin tapahtumiin ja katkaisivat parhaansa mukaan huhuilta siipiä, niin psykologiset operaatiot pyrkivät ennakoimaan eri operaatioita ja olemaan operaatioiden tukena. Itse koin juuri psykologiset operaatiot kaikkein mielenkiintoisimpana tehtävänkuvan monipuolisuuden vuoksi.

Tältä näytti psykologisten operaatioiden toimisto suljettujen ovien takana. Kuva: Juha Käpyaho

Vaikka työaika oli pääsääntöisesti virka-aika, tilanteen niin vaatiessa työskentelimme ympäri vuorokauden. Vaikka alueella oli päälle päin rauhallista, niin pinnan alla kyti jotain, minkä pystyi aistimaan. Rauhallinen aika ei tarkoittanut, että valppaudesta olisi voinut luopua.

Alueella sattui ja tapahtui ajoittain erilaisia tapahtumia aina pienistä räjähdyksitä ja henkirikoksista laajoihin mellakoihin. Näitä tapahtumia pyrittiin ennakoimaan ja ennalta ehkäisemään, mutta aina siihen ei kyetty.

Matkatoimiston räjäyttäminen oli ensimmäisiä “tositoimia”, joita kohtasin alueella ollessani. Kuva: Juha Käpyaho

Varsinainen tulikoe oli kevään 2004 mellakat, jolloin paikallinen albaanienemmistö ryhtyi mellakoimaan hyökäten serbivähemmistön kimppuun. Arvio mellakoijien määrästä vaihtelee eri lähteistä riippuen aina enimmillään 70 000 mellakoijaan. Pääosin mellakoijilla oli aseinaan kiviä polttopulloja ja erilaisia putkia, mutta myös käsikranaatteja sekä erilaisia tuliaseita. Suomalaisten hallinnoima kansainvälinen keskinen prikaati toimi tilanteessa erinomaisesti. Mellakoijat tuhosivat taloja ja omaisuutta, mutta suomalaiset saivat evakuoitua serbiväestön mellakoitsijoiden keskeltä. Suomalaiset saivat myös suojeltua pääosin kaikki arvokkaat kohteet yhtä kirkkoa lukuunottamatta. Mellakat olivat yksi suurimmista koitoksista suomalaisen rauhanturvaamisen historiassa. Asia jäi kuitenkin hyvin pienelle mediahuomiolle Suomessa, koska samaan aikaan Suomessa tapahtui surullisen kuuluisa Konginkankaan bussiturma.

Mellakoijat aiheuttivat tuhoa myös kansainvälisen keskisen prikaatin alueella, mutta onneksi henkilövahingoilta säästyttiin.

VAPAA-AIKA

Kriisinhallintatyö ei ole pelkästään mellakantorjuntaa ja räjähtelyjä, vaan siihen sisältyy myös vapaa-aikaa. Vapaa-aika on omaa aikaa, jonka voi käyttää itselleen sopivalla tavalla. Pääsääntöisesti vapaa-aika oli virka-ajan ulkopuolinen aika. Vapaa-aika oli kuitenkin siinä määrin rajoitettua, että jos halusi mennä leirin ulkopuolelle, piti siihen anoa erikseen lupa. Tietyt työtehtävät, kuten omani, mahdollistivat leirin ulkopuolella liikkumisen rajoitetusti. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että leirin ulkopuolelle mentiin aina kun mieli teki, vaan liikkuminen oli työtehtäviin sidonnaista ja kaikesta liikkumisesta leirin ulkopuolella informoitiin operaatiivista toimistoa.

Vapaa-aika on se aika, joka oli mielekästä, mutta vaati myös sietokykyä. Kun elät maksimissaan 1,5 vuotta leirin muurien sisäpuolella, voi olo tuntua ajoittain siltä, kun olisit vankilassa. Juuri tämä aika kysyy sitä, että pystyy löytämään mielekästä tekemistä kuten erilaiset liikunta-aktiviteetit ja opiskelu. Toki tähän aikaan mahtuu saunailtoja ja paljon ystävien kanssa vietettyä aikaa. Alkoholin käyttö alueella oli rajattu “operatiiviseen olueeseen”. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että vaikka oltiin vapaa-ajalla, niin operatiivinen toimintakyky piti säilyttää. Tilanne saattoi muuttua hetkessä toiseksi, jolloin vapaat peruttiin. Pari olutta oli siis sallittu, mutta humalaan ei saanut tulla. Nykyään yhä useampi operaatio on alkoholiton operaatio, jolloin alkoholia ei operaation aikana saa nauttia palvelusvapaita lukuunottamatta.

Vapaa-aikaan kuului paljon kuntoilua, opiskelua, rentoutumista, ystävien kanssa vietettyä aikaa sekä tietenkin hyvä ruoka ja sauna. Kuva: Juha Käpyaho

PALVELUSVAPAAT

Palvelusvapaat tarkoittavat, että saat poistua toimialueelta. Ehkä paras siviilisuomennos termille on “kotiloma”. Useat suuntasivatkin palvelusvapaansa Suomeen. Osa kuitenkin käytti palvelusvapaansa reissaten ja tutustuen eri maihin. Itse vietin aikaa Suomen lisäksi mm. Kreikassa ja Italiassa. Välillä pidimme vain päivän palvelusvapaan ja kävimme hoitamassa Makedonian autoparkissa verovapaata autoa. Valitettavasti tämä rauhanturvaajan automahdollisuus on myöhemmin poistunut.

Itse kävin palvelusvapailla tutustumassa mm. Venetsiaan. Kuva: Juha Käpyaho

KOSOVO ALUEENA

Kosovo oli mielenkiintoinen alueena. Pieneen pinta-alaan on saatu mahtumaan kaikki vuodenajat sekä uskomattoman kauniit maisemat aina tippukiviluolista ja vesiputouksista vuoristoon. Nykyään, kun alueen tilanne on muuttunut huomattavan paljon rauhallisemmaksi, Kosovo saattaa hyvin nostaa päätään tulevaisuuden matkailumaana.

Kosovo tarjoaa uskomattomia maisemia. Kuva: Asko Tanhuanpää.

KOTIUTUMINEN

Kotiutuminen on hyvin ristiriitainen tilanne. Täysin erilainen maailma muuttuu takaisin kotiarjeksi. Toimialueella sai kaikki palvelut aina ruoasta, pyykinpesusta ja hiustenleikkuusta valmiiksi, niin nyt piti alkaa sopeutumaan siihen ihan tavalliseen tasaiseen arkeen, jossa ei tarvitse olla varuillaan. Turvallisuus on yksi Suomen hienoimpia asioita. Kriisinhallintatehtävien jälkeen se kuitenkin tuntuu oudolta. Ensimmäiset pari viikkoa kuluu, kun sitä ihmettelee, että missä reisikotelo ja ase on. Vielä ajoittain vuosien jälkeenkin sitä havainnoi ympäristöstä poikkeavaa ja huomaa kiinnittävänsä huomiota ketä selän takana kävelee.

Itse kärsin muutaman vuoden ajan lievästä post traumaattisesta stressireaktiosta. Tämä ilmeni mm. äkäisyytenä, painajaisina ja syvänä kaipuuna takaisin toimialueelle. Oma onneni oli kuitenkin, että kriisinhallintatehtävät auttoivat minua löytämään oman urani ensihoidon puolelta. Kotiuduttuani aloitin uuden ammatin opiskelun ja tätä opintietä on nyt jatkunut jo yli 15 vuotta. Opiskelu, uusi työ ja lapset auttoivat minut selättämään traumat ja opin nauttimaan taas tavallisesta arjesta. Nykyään kotiutumista seuraa kotiuttamiskoulutus, jossa keskitytään hoitamaan operaatioista palaavien henkistä ja sosiaalista puolta. Lisäksi kriisinhallintaveteraanin lähipiiriä valotetaan myös mahdollisita oireta, joita saattaa ilmaantua ja oireilun jatkuessa kriisinhallintaveteraanin on mahdollista hakeutua ammattiavun piiriin.

Osa kriisinhallintatehtävillä olleista palaa takaisin kriisinhallintatehtäviin. Itselläni pienet lapset estivät uudet operaatiot. Aika näyttää, oliko Kosovo viimeinen operaationi vai vieläkö palaan joku päivä uuteen tehtävään.

LOPPUSANAT

Tämä kirjoitus on vain pintaraapaisu kriisinhallintatehtäviin. Kriisinhallintatehtävät tarjoavat huiman seikkailun. Ne vahvistavat ammattitaitoa ja luovat elinikäisiä ystävyyssuhteita. Kriisinhallintaveteraanit pitävät aina yhtä ja ovat hyvin yhteisöllisiä. Suosittelenkin kotiutumisen jälkeen liittymään rauhanturvaajaliittoon, jonka paikallisjärjestöt järjestävät erilaisia kokoontumisia ja tapahtumia. Lisätietoa näistä saat: https://www.rauhanturvaajaliitto.fi/

Mikäli kriisinhallintatehtävät kiinnostavat ja sinulla jäi kysyttävää, niin lisätietoa saat edellä mainittujen linkkien kautta tai lähettämällä viestiä allekirjoittaneelle.

Juha Käpyaho 2020

2 thoughts on “RAUHANTURVAAJANA

  1. Juhis… olet kunnostautunut todella upeasti…ja tehnyt oikeita valintoja solkenaan…elämäsi varrella ja toisten ja lähimäistesi hyväksi…jatka samaan malliin…

    Like

  2. Hienoja muistoja. Itse palvelin samoilla seuduilla, Bosniassa 1998-1999 ja Kosovossa 2000-2001. Jäin vielä Kosovoon töihin reiluksi vuodeksi, puolisotilaallisiin hommiin. Ennätin siis juuri alta pois, kun sinä sinne saavuit 😉

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: