KYOKUSHINKAI KARATE

Kyokushinkai karate on Sosai Masutatsu “Mas” Oyaman kehittämä karaten tyylisuunta, jota pidetään yhtenä kovimmista karaten tyylisuunnista. Kyokushinkai karatessa ottelut käydään knockdown-periaatteella niin, että jos suoritettu tekniikka ei aiheuta vastustajassa reaktiota, ei siitä myöskään pisteitä jaeta. Otteluissa ovat sallituja vain ala- ja hammassuojat sekä naisilla näiden lisäksi rintasuojat. Lajiharjoituksia värittävät normaalien tekniikka- (kihon), tekniikkayhdistelmä- (ido geiko), ottelu- (kumite) ja kata-harjoitusten lisäksi erilaiset kovetusharjoitukset sekä cardio- ja lihaskuntoharjoitukset. Miehen Tie tutustuu nyt Kyokushinkai Karateen. Tämä on Miehen Tie.

YHTEISÖLLISYYS YLLÄTTI

Olen harrastantu monia kamppailulajeja pikkupojasta saakka. Kaikissa lajeissa on ollut oma erityisyytensä ja kaikista lajeista on oppinut jotain uutta. Kaikista lajeista on jäänyt myös positiivisia muistoja. Joskus teini-iässä luin Budoka-lehdestä artikkelin kyokushinkai karatesta ja innostuin heti lajista. Valitettavasti asuin sen jälkeen paikkakunnilla, joissa kyseisen lajin harrastaminen ei ollut mahdollista. Ajatus lajista jäi kuitenkin muhimaan.

Nyt vanhemmalla iällä laji rupesi edelleen kiinnostamaan ja siitä seurasi ajatus oman lajiseuran perustamisesta. Seuramme ryhtyi tekemään yhteistyötä yhden lajin suomalaisen pioneerin, sensei Kai Hallamaan (4. Dan), kanssa. Sensei Kai kävi ajoittain vetämässä treenejä ja leirejä kotipaikkakunnallamme. Me puolestamme leireilimme jokaisella leirillä, johon oli ajallisesti mahdollista mennä ja johon rahapussin nyörit antoivat myöten: aina Japanista, Belgiasta ja Skotlannista lähtien. Näin sain hiljalleen nostettu omaa osaamista ylöspäin, jota sitten pystyn jakamaan omille oppilailleni.

Eniten lajissa yllätti, kun pääsin ensimmäiselle shihan Judd Reidin pitämälle kansainväliselle leirille Ruotsiin. Kaikki ottivat myös tämmöisen “vasta-alkajan” lämpimästi vastaan. Harjoituksien ulkopuolella ei ollut vyöarvoja, vaan kaikki viettivät aikaa keskenään ja olimme oikesti kuin yhtä suurta perhettä. Toki harjoituksissa, jo ihan turvallisuussyistä, oli tärkeää huomioida vyöarvot, koska ne edustavat osaamistasoa ja näin ei alempia vöitä laiteta heti yhtä koville kuin jo pitkään lajissa mukana olleita. Sama yhteisöllisyys on toistunut ihan minne päin maailmaa olenkin kulkenut. Ulkomaan leireillä ei ole tarvinnut varailla hotelleja, vaan olemme sujuvasti päässeet majoittumaan joko ystävien luo tai paikalliselle dojolle. Kun olen liikkunut maailmalla kyokushinkai-logolla varustettu vaatekappale päälläni, on joku täysin sivullinen saattanut tulla äkisti juttusille ja olemme saattaneet jutella pitkät pätkät siitä, kuinka hänkin on harrastanut kyokushinkai karatea. Juuri yhteisöllisyys on ollut ainakin itselleni sellainen lajin suola, jota en ole muissa lajeissa näin laajasti aiemmin kokenut.

SOSAI MASUTATSU OYAMA

Sosai (suurmestari) Masutatsu Oyama syntyi 27.7.1923 Koreassa Choi Young-Euiksi. Tuohon aikaan Korea oli Japanin hallitsemaa aluetta. Masutatsu lähetettiin jo lapsena Pohjois-Kiinan Mantšuriaan työskentelemään sisarensa maatilalle. Masutatsu aloitti kamppalulajien harrastamisen 9-vuotiaana kiinalaisella kenpolla. Lajia hänelle opetti maatialla työskennellyt maanviljeiliä Lee. Hän oli Masutatsun ensimmäinen kamppailulajiopettaja.

Maaliskussa 1938 Masutatsu seurasi veljensä jalanjälkiä ja lähti Japaniin Keisarillisen Japanin armeijan Yamanashin ilmailukouluun. Jossain vaiheessa Japaniin muuton jälkeen Choi Young-Eui halusi valitsi itselleen japanilaisen nimen: Oyama Masutatsu. Leen kylvämä siemen alkoi hiljalleen versoa Masutatsun sisällä ja kirjailija Ikki Kajiwaran mukaan hänestä tuli karate-intoilija.

Vuonna 1945 toinen maailmansota päättyi ja Oyama lähti ilmailukoulusta. Hän löysi paikkansa Tokiosta, jossa hän tapasi myös tulevan puolisonsa Oyako Chiyakon. Vuonna 1946 Oyama ilmoittautui Wasedan yliopistoon opiskelemaan urheilutieteitä.

Koska Oyama halusi jatkuvasti parasta saatavilla olevaa opetusta, hän otti yhteyttä shotokan karaten dojoon (harjoittelusali), jota johti Gigō Funakoshi, shotokan karaten mestarin ja tyylisuunnan kehittäjän Gichin Funakoshin poika. Oyamasta tuli Gichin oppilas ja tästä alkoi Oyaman elämän mittainen karatematka. Oyama tunsi olonsa ulkopuoliseksi ja uudessa maassa ja hän pysyi hyvin eristäytyneenä.

Oyama siirtyi Takushokun yliopistoon Tokiossa ja hänet hyväksyttiin Gichin Funakoshin dojon oppilaaksi, jossa hän harjoitteli Funakoshin kanssa kaksi vuotta. Tämän jälkeen Oyama opiskeli Gōjū-ryū -karatea muutaman vuoden Jok Young Joon kanssa. Jok Young Joo oli oppillana tyylisuunnan kehittäjä Chojun Miagille, joka oli samoilta seuduilta kotoisin kuin Oyama.

Toinen maailmansota oli jättänyt jälkensä Oyamaan. Eräässä Nihon-tv:n -haastattelussa hän kertoo:” Menetin monta ystävää sodassa. Aamulla kaikki kamikaze-pilotit olivat samassa aamupalapöydässä ja illalla hyvin moni penkki oli tyhjillään. Kun sota päättyi, olin hyvin vihainen ja taistelin niin montaa Yhdysvaltain armeijan sotilasta vastaan kuin vain pystyin. Lopulta kuvani oli jokaisen poliisiaseman seinällä.” Oyama vetäytyi lopulta vuorille yksinäisyyteen voidakseen keskittyä harjoittelemiseen sekä mielen ja kehon kehittämiseen. Hän vietti kolme vuotta Minobu-vuorella Yamanshin perfektuurissa. Oyama rakensi majan vuoren laidalle. Oyaman oppilas Yashiro lähti aluksi Oyaman kanssa vuorelle, mutta koska vuorella asuminen oli ankaraa harjoittelua ilman mitään nykyaikaisia mukavuuksia, Yashiro hiipi eräänä yönä karkuun jättäen Oyaman täysin yksin. Ystävät kävivät tapaamassa Oyamaa kerran kuukaudessa, mutta muuten Oyama harjoitteli täysin yksinäisyydessä, kunnes palasi Tokioon erittäin voimakkaana ja kehittyneenä karatekana.

KYOKUSHINKAI KARATEN SYNTY

Oyama avasi oman dojonsa, Oyama dojon, vuonna 1954 Tokiossa, mutta jatkoi matkustelua niin Japanissa kuin ympäri maailmaa tehden karate-näytöksiä, joissa hän löi härkiä tajuttomaksi, tai joissain tapauksissa katkaisi niiltä sarven lyönnillä. Oyaman dojo sijaitsi aluksi tyjällä pihamaalla, mutta muutti balettikoulun tiloihin vuonna 1956. Oyaman alaiset vanhemmat oppilaat olivat tuohon aikaan T. Nakamura, K. Mizushima, E. Yasuda, M. Ishibashi sekä T. Minamimoto. Oyaman näytöt ympäri maailman toivat hänet pian kuuluisaksi kovudesta, intensiivisyydestä ja kovista lyönneistä ja tyylisuunta sai viimein nimen Kyokushinkai (Japan karte-do Kyokushinkai) vuonna 1957. Oppilaiden keskuudessa Oyamalla oli kovan ja vaativan opettajan maine ja harjoitusten otteluharjoittelussa oli hyvin tyypillistä, että joku loukkaantui niissä. Harjoituksissa harjoiteltiin myös paljon lautojen, tiilien ja kivien murskaamista ja tästä tuli yksi tyylisuunnan tavaramerkki. Oyaman mukaan karate ilman murskausharjoittelua on kuin hedelmäpuu ilman hedelmää. Kun Oyaman kuuluisuus levisi, myös harjoittelijamäärät lisääntyivät ja harjoittelijoita saapui niin Japanista kuin ympäri maailmaakin. Moni nykyisen kyokushinkai-organisaatioiden johtohenkilöistä aloitti harjoittelun juuri tuona aikana. Oyama muutti dojon sijainnin vuonna 1964 siihen paikkaan, missä kyokushinini kotidojo ja päämaja edelleenkin sijaitsee.

Oyama vei lajia eteenpäin lukuisilla hänen tai hänen oppilaidensa pitämillä näytöksillä. Lisäksi Oyama otteli eri lajien mestareiden kanssa voitokkaasti ympäri maailmaa. Oyamaa voidaan pitää yhtenä nykymuotoisen vapaaottelun isänä, järjestämällä The All-Japan Full Contact Karate Open Championchip vuosittain sekä kaikille avoimen World Full Contact Karate Open Championchip -turnauksen joka neljäs vuosi.

KYOKUSHINKAI KARTEN NYKYTILA

Sosai Masutatsu Oyama menehtyi keuhkosyöpään 26.4.1994 Tokiossa, vaikka ei ollut edes tupakoija. Kuollessaan kyokushinkai karate oli edustettuna yli 120 maassa ja siitä oli tullut yksi maailman suosituimmista karaten tyylisuunnista. Suurmestarin kuoleman jälkeen organisaatio hajosi useammaksi organisaatioksi, joita Oyaman oppilaat ryhtyivät johtamaan. Pääosin kyokushinkai karaten harrastajat ovat edelleen hyvin yhteisöllisiä ja kuin yhtä suurta perhettä, ja organisaatiorajat näkyvät vain, kun graduoidaan uusia vyöarvoja, jolloin toisen organisaation jäsenet eivät ilman erillistä sopimusta voi graduoida toisen organisaation oppilaita.

HARJOITUKSET

Harjoituksemme ovat jakautuneet kolmeen pääluokkaan: kihon, kata ja kumite. Kihonin suora suomennos on perusteet tai perustiedot, mutta sanan voi suomentaa myös tekniikkaharjoitteluksi. Kihonissa harjoittelemme perusasentoja, torjuntoja, lyöntejä, potkuja ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Kata onkin jo haastavampi suomentaa ja sen kirjaimellinen suomennos on muoto, mutta se tarkoittaa yksityiskohtaisia liikemalleja, joita harjoitellaan yksin tai ryhmässä. Kumiten suora suomennos on taistelevat kädet, mutta se tarkoittaa paremminkin otteluharjoittelua.

Vaikka laji näyttäytyykin usein aika brutaalina kovien otteluiden lajina internetin tarjoamissa kuvissa ja videoissa, niin harjoittelu aloitetaan pehmeämmin. Hiljalleen taitojen kehittyessä, lisätään vauhtia ja kovuutta. Pääsääntönä on, että harjoituksissa on mukavaa ja treenien jälkeen on hyvä olo ja into tulla taas seuraaviin harjoituksiin.

Kun lajia harrastaa pidempään, niin mustelmilta ei voi välttyä. Välillä on myös lihaskipua rankkojen harjoitusten jäljiltä. Kuitenkin kokonaisuutena tarkasteltaessa laji on hyvin turvallinen harrastaa. Toki aina pienet nyrjähdykset ja vammat ovat mahdollisia, mutta isompien vammojen osuus lajissa on äärettömän pieni. Mikäli haluaa lähteä lajissa kilapilemaan, niin listaan voi toki lisätä mahdolliset pään saamat kolahdukset. Lajissa kilpaileminen ei kuitenkaan ole pakollista, jotta voi edetä omalla harrastajaurallaan.

Laji sopii kaikille, ikää, sukupuolta tai erilaisia rajoitteita katsomatta. Oman seuramme toiminta on jaettu niin, että sekä junioreilla että aikuisilla on omat harjoitukset ja näiden lisäksi kerran viikossa pidämme yhteiset harjoitukset. Aika monella perheellä kyokushinkai karatesta onkin tullut jo koko perheen yhteinen harrastus, tai paremminkin elämäntapa.

KILPAILEMINEN

Kyokushinkai karatessa järjestetään kilpailuja niin kumite- kuin kata-sarjoissa. Kumite-ottelut käydään aikuisten sarjoissa niin, että suojavarusteina ovat ainoastaan alasuojat, hammassuojat ja naisilla rintasuojat. Ottelut otellaan knock down -periaatteella, eli tarkoituksena on vastustajan tyrmääminen. Otteluissa on sallittu potkut muualle kuin selkään tai jalkoväliin. Päähän lyönnit ovat kiellettyjä. Ottelun pystyy voittamaan myös pisteillä. Pisteitä ottelusta saa, jos joku suoritus aiheuttaa vastustajassa reaktion, eli hän hetkellisesti menettää otteluhalukkuuden. Tästä esimerkkinä vaikka voimakas reiteen tullut potku, josta vastustaja “tipahtaa”, mutta nousee sen jälkeen nopeasti takaisin ottelemaan.

VYÖJÄRJESTYS

Kyokushinkai karatessa vyöjärjestys poikkeaa hiukan monen muun lajin vyöjärjestyksestä, mitä tulee värivöiden arvoihin. Ruskea ja mustat vyöt ovat kuitenkin samssa järjesteyksessä.

OSU!

Joku lajista ulkopuolinen on saattanut kiinnittä huomiota, että kyokushinkai karatessa viljellään paljon “osu”-sanaa (lausutaan oss). Sanalle löytyy monta merkitystä. Sanaa käytetään, kun terveyhditään tai hyvästellään harjoituskaverit tai ystävät. Sitä voi käyttää myös kuittaamaan, että on ymmärtänyt, mitä toinen sanoo tai kiitoksena. Sanalla on monta merkitystä, mutta yhteistä kaikille merkityksille on se, että se positiivista. Jos et muuta osaa vastata kyokushinkai karatessa, niin sano “osu”.

KYOKUSHINKAI KARATE SUOMESSA

Kyokushinkai karate on tehnyt viime vuosina uutta nousua Suomessa. Oma seurani kuuluu IKO4-Tezuka -organisaatioon, johon kuuluu seuroja Jyväskylän lisäksi Kajaanista, Riihimäeltä ja Ruskossa, lisäksi olemme läheisessä yhteistyössä Liedon ja Joensuun seurojen kanssa. Kyokushikai karatea voi edellä mainittujen paikkakuntien lisäksi harrastaa myös Torniossa, Turussa ja Helsingissä. Mikäli sinulla heräsi kiinnostus kyokushinkai karatea kohtaan, älä epäröi ottaa yhteyttä viestillä. Jos asut paikkakunnalla, jossa lajia ei vielä ole, niin voidaan miettiä yhdessä, miten se olisi paikkakunnallesi mahdollista saada.