TURVALLISUUS KUULUU KAIKILLE!

Olen usein kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan, että yritykset ja yhteisöt ovat sen näköisiä, mitä heidän johtajansa ovat ja miten heidän johtajansa käyttäytyvät.

Näin vaalien alla on mielenkiintoista seurata miten eri ehdokkaat tekevät omaa vaalityötänsä. Nyky-yhteiskunnalle on ominaista itsekkyys ja omaan napaan tuijottaminen. Ehdokkaat esittelevät eri teemojaan ja lähes aggressiivisesti ajavat läpi omia asioitaan, koska ne omat teemat ja aiheet ovat paremmat ja tärkeämmät kuin muilla ehdokkailla. Toisten ehdokkaiden yli pyritään kävelemään, jotta ollaan maaliviivalla ensimmäisenä. Kaikilla ehdokkailla on varmasti hyvät teemat ja ne ovat heille arvokkaita.

Itselläni kärkiteemana on turvallisuus. Se tuntuu olevan teemana usealla muullakin ehdokkaalla. Turvallisuus on kuitenkin niin laaja käsite ja sitä voidaan tarkastella monelta eri kantilta, joten koen velvollisuudekseni avata turvallisuutta hieman tarkemmin. Pyrin kertomaan turvallisuuden mahdollisimman selkeästi.

Turvallisuus on yhteydessä kaikkeen hyvinvointiin. Se alkaa siitä, kun lapsi saa syntyä turvallisesti sairaalassa turvalliseen perheeseen turvallisten aikuisten rakastetuksi lapseksi turvalliseen kotiin, jossa on rakkauden ja lämmön lisäksi elämän perustarpeet kuten ruokaa, juomaa, puhtautta ja ihmisten välistä luottamusta. On turvallista, kun on neuvolapalvelut ja sosiaali- ja terveydenhuolto, jotka tukevat ja turvaavat terveyttä ja kasvua. Turvallisuus on sitä, että voi liikkua ympäristössä pelkäämättä, tavata ystäviä ja viettää turvallista lapsuutta. On turvallista, että lapsi voi jäädä turvallisten ihmisten hoitoon vanhempien työpäivän ajaksi. On myös turvallista, että vanhemmille on taattu perustoimeentulo hetkille, jolloin ei ole töitä. On turvallista, että lapsi voi harrastaa turvallisessa seurassa turvallisten valmentajien ohjauksessa. On turvallista, että lapsi saa koulutuksen ja hänen hyvinvoinnistaan pidetään koulupäivän aikana huolta. On turvallista, että hänellä on luotettavat opettajat, jotka ajattelevat lapsen parasta joka tilanteessa…

Pysähdytään tähän hetkeksi. Mitkä merkit viittaavat turvallisuuden olevan katoamassa? Kun tämän tarinan aloittaa alusta ja ottaa sanan ”turvallisuus” ja sitä seuraavat asiat pois, niin mitä jää jäljelle? Lapsi syntyy. Ei ole töitä.

Jatketaan tarinaa.

On turvallista, että lapsi saa leikkiä ja olla lapsi. On turvallista, että vanhempien sosioekonomisesta asemasta riippumatta hänellä on mahdollisuus opiskella ja hyödyntää kirjastopalveluiden antia. On turvallista, että hänellä on lukuisia eri liikuntapaikkoja käytössään ja hän pääsee nauttimaan kulttuurista. On turvallista, että hänellä on maksuton jatko-opiskelumahdollisuus. On turvallista, että hän saa valita oman tulevan puolisonsa. On myös turvallista, että hän saa tehdä virheitä ja hänestä tästä huolimatta huolehditaan ja häntä rakastetaan. On turvallista, että hänen ympärillään on lukuisia yhteiskunnan organisaatioita, jotka huolehtivat hänen turvallisuudestaan vuorokauden jokaisena tuntina. On turvallista, että hän saa elää arvokkaasti rakastettuna ja huolehdittuna elämänsä viimeiset metrit. On turvallista, että näemme asiat laajemmassa mittakaavassa ja osaamme arvostaa sitä, mitä meillä on.

Viime vuosina nousevia trendejä ovat olleet mm. some-julkisuus, sähköautot, maksulliset älylaitteiden viihdepalvelut, trendikäs pukeutuminen ja vuosittain vaihtuvat älylaitteet. Yksikään näistä ei esiintynyt edellisessä tekstissäni, koska yksikään niistä ei vaikuta turvallisuuteen tai hyvinvointiin.

Turvallisuuden avaintekijöitä ovat epäitsekkyys ja luottamus. Toki kaikessa pitää olla ripaus itsekkyyttä, jotta emme liian sinisilmäisesti usko kaikkea meille esitettyä. Mutta epäitsekkyys synnyttää luottamusta. Kun vilpittömästi toivomme lähimmäistemme parasta ja olemme valmiita heitä siinä auttamaan, niin yhteiskuntamme voi paljon paremmin. Turvallisessa ympäristössä on myös helpompi myöntää tehneensä virheitä. Ellemme ota oppia virheistämme, virheet alkavat toistumaan. Jos taas opimme virheistämme, olemme aavistuksen viisaampia.

Hyvinvointiyhteiskunnassa ei tarvitse kilpailla kuka on parempi ihminen. On valaisevaa oivaltaa, että jokainen ihminen on arvokas: oli hänen sosioekonominen asemansa mikä tahansa. Jokainen on arvokas, mutta meillä on yhteiskunnassa eri rooleja eri ihmisille. Yhteiskunta ei voi muuten pyöriä.

Turvallisuus alkaa pienistä tekijöistä, mutta vaikuttaa kaikkeen. Meillä jokaisella on oikeus nauttia turvallisuudesta, mutta meillä on myös velvollisuus sitä omalta osaltamme vaalia.

TURVALLISUUS KUULUU KAIKILLE!