TÄYDELLISEN TAVALLINEN ELÄMÄ

Kevät on tulossa ja aloin pohtimaan yhteiskuntafilosofisia asioita. Raha, valta ja julkisuus ovat tulleet entistä enemmän keskiöön ihmisten tavoitekartoissa. Ajankäyttö kuluu kännykkä kädessä, näyttöruuduilla tai sohvalla televisiota tuijottaen. Itsetuntosi määrittyy sillä, kuinka monta tykkäystä saat sosiaalisesta mediasta. Lasten kanssa menetetty yhteinen aika korvataan rahalla. Kaiken pitää olla täydellistä. Pitää elää unelmaelämää, unelmaperheen kanssa ja lapsista tulee unelmalapsia, jotka ovat kaikkein parhaita unelmaharrastuksissaan. Syödään vain unelmaruokia, käydään unelmalomilla ja unelmarakastetaan unelmaparin kanssa. Ja kaikki tämä syötetään sosiaaliseen mediaan, jotta saadaan unelmamäärä tykkäyksiä. Samaan aikaan mielenterveyspalvelut kuormittuvat. Lasten ja nuorten hyvinvointi on mennyt alamäkeä, työttömyys lisääntyy samaan aikaan kun työntekijöistä on pulaa. Miehen Tie otti pohdittavakseen ison paradoksin. Ajatukset eivät pääosin perustu tieteeseen, vaan ovat yhden keittiöfilosofin pohdintoja. Tämä on Miehen Tie.

Teksti: Juha Käpyaho

Olen ollut töissä ulkomailla. Kotiin palatessani toin mukanani hienoja tuliaisia perheelleni. Oli hienoa nähdä lasten onnelliset ilmeet, kun he saivat tuliaisensa ja silmät loistivat onnesta. Onni oli aitoa onnea. Myöhemmin istahdin sohvalle ja lapset tulivat kainaloon ja aloittivat kertomaan, mitä kaikkea he olivat tehneet poissa ollessani ja mistä kaikesta jäin paitsi. Halauksista ei meinannut tulla loppua tuntui ihanalta olla rakastettu ja huomioitu. Samaan aikana tajusin, etteivät tuliaislahjat tavarana olleet se asia, jotka saivat lasten silmät hehkumaan. Tuliaiset symboloivat lapsille sitä, että isä on taas kotona. Isä on taas ottanut paikkansa perheessä ja on fyysisesti lähellä. Itselleni tuliaiset olivat vain pyrkimys parantaa kolkuttelevaa omaa tuntoa, kun olin ollut poissa lasten elämästä. Ne olivat keino pyytää anteeksi sanomatta sitä ääneen. Eivät lapset oikeasti halunneet tuliaisia. He halusivat isän, joka leikkii heidän kanssaan tuliaisilla.

Elämme yhteiskunnassa, jossa raha, valta ja julkisuus ovat menneet muiden asioiden edelle. Enää ei haluta tehdä työtä, joka ei kiinnosta. Kaiken pitää olla kivaa ja mukavaa. Lisäksi töitä ei tehdä, ellei siitä makseta riittävästi. Ei saa olla keskinkertainen normaali, joskus virheitä tekevä juntti. Pitää olla joka asiassa täydellinen super-ihminen, jota kaikki ihannoivat ja jonka päivityksistä kaikki käyvät tykkäämässä. Tässä asiassa tulee vastaan se ongelma, että kukaan ei ole super-ihminen ja et voi olla täydellinen ilman virheitä. Virheet tekevät meistä täydellisiä. Mikäli haluamme kasvaa ja kehittyä, on meidän käytävä ajoittain epämukavuusalueella, tehtävä virheitä, jotta voimme oppia virheistämme. Juuri vastoinkäymiset ja virheet kasvattavat meidän ongelmanratkaisu- ja selviytymiskykyämme ja muokkaavat meistä sen ihmisen, joka oikesti olemme. Virheiden kautta emme ole jonkun julkkissivujen idolin kopioita, vaan oma ajatteleva ja tunteva itsemme. Jos olemme eläneet lapsuutemme ”pumpulissa” ilman mitään vastoinkäymisiä, jos päivämme koostuvat siitä, että vanhemmat päättävät mitä harrastamme ja mitä teemme milloinkin, jos kotona ei ole negatiivisia tunteita, vaan ne on piilotettava ja ainoastaan positiivisia tunteita saa näyttää, koska elämämme ei ole muuten täydellistä, niin miten opimme käsittelemään negatiivisia tunteita, ratkaisemaan ongelmia eri menetelmin tai selviytymään vastoinkäymisistä? Yhteiskunnassamme on mennyt liian pitkään liian hyvin. Ei ole ollut vastoinkäymisiä. Terveydenhuoltoon pääsee, jos sairastuu. Koulutukset ovat maksuttomia ja tavallisella duunarillakin on varaa ostaa omakotitalo ja kaksi autoa. Hanasta tulee puhdasta juomavettä, joka ei lopu kesken. Sähköä riittää ja yhteiskuntamme infrastruktuuri on kunnossa, vaikka ajoittain maanteissä saattaakin olla pieniä reikiä. Ei tarvitse tehdä kahta tai kolmea työtä selviytyäkseen tavallisen elämän eteen tuomista laskuista. Kirjastosta voi ammentaa sivistystä täysin veloituksetta. Harrastustoimintakirjoa on tarjolla aina trendikkäistä itämaisen uskonnon tarjoamista meditaatiohetkistä jalkapalloon. Sillä ei ole väliä, mitä itse ajattelee asioista, kunhan asia on trendikästä ja sillä saa sometykkäyksiä.

Olemme hiljalleen valumassa maailmaan, jossa ihmiset ovat huomanneet, että heillä on mielipiteitä. Valitettavasti olemme myös maailmassa, jossa muiden mielipiteistä ei välitetä. On oma mielipide ja se on täydellinen sellaisenaan. Ei haluta edes kuulla muiden mielipiteitä, koska ne vain ”manipuloivat” omaa mielipidettä. Lopulta eletään oman mielipiteen vankina kuplassa, jossa on vain heitä, joilla on sama mielipide. Ei ole dialogia ja empatia on kadonnut. Pääosaa näyttelevät raha ja täydellisyys. Jos rahaa ei ole, niin se on niiden vika, joilla on toinen mielipide, koska oma mielipide on edelleen täydellinen. Poissa on yhteisymmärrys, rakkaus ja aito kanssaihmisestä välittäminen. Rakkaus on muuttunut tarkoittamaan seksiä ja seksi tarkoittaa parempaa elämää. Kunhan rakastaa jotain, jolla on rahaa ja valtaa: eli samalla saa paljon sometykkäyksiä. Sometykkäyksien eteen ollaan valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Kun ei ole oikeasti omia ajatuksia ja kaikki mitä omistaa on pankin, niin oma keho on ainoa, jonka voi vielä myydä somessa.

Elän itse taajaman ulkopuolella. Metsä on lähellä. Lapsilla on paljon tilaa leikkiä ja olla lapsia. Harrastukset lapset saavat valita itse. Usein he valitsevat mieluummin leikin. Leikin kautta lapsi oppii vuorovaikutustaitoja, tunnekäsittelyä ja pääsee kohtaamaan ja käsittelemään turvallisesti pelottavia asioita. Päivittelen joskus somea. Siellä on kuvia ja päivityksiä tavallisesta arjesta. En siis ole saanut tuhansia tykkääjiä. Olen kai liian karu muistutus siitä, että somen ulkopuolella elämä on liian tavallista: välillä siivotaan, välillä leikitään, välillä hieman harrastetaan ja syödään kotiruokaa, välillä on murheita. Kaikesta tavallisesta päivittämisestäni huolimatta elämämme on melko onnellista. Meillä on oikea elämä, joka ei ole kaikin puolin täydellinen, mutta se on itse eletty ja koettu. Se on ainutlaatuinen.