Maailma on rikki. Suuren maailman johtajat näyttävät mallia, miten millään säännöillä, lainsäädännöllä, rajoituksilla tai suosituksilla ei ole mitään väliä. Pääasia, että itse voi hyvin. Johtajat toimivat kansalle esimerkkinä ja valitettavasti johtajien käytös heijastuu myös kansalaisten käytökseen.
Sodankäynnin strategiamestari Sun Tzun johtamiskäytännöt perustuivat pitkälti luottamukseen ja lähimmäisen kunnioittamiseen: jopa vihollista kunnioitettiin. Mielenkiinnolla seuraan ja odotan mitä tässä maailmassa tapahtuu. Tällä hetkellä useammalla rintamalla mennään täysin eri suuntaan kuin yli 2000 vuotta vanha sodankäynnin strategiaopas opettaa.
Itse en juuri tällä hetkellä pysty tekemään suuria ja ihmeellisiä asoita, joilla maailmasta saadaan kokonaisuutena parempi paikka. Pystyn kuitenkin vaikuttamaan oman elinpiirini hyvinvointiin. Joskus se voi olla ystävälliset sanat tai hyväksyvä hymy oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.
Yksi tärkeimmistä ihmisyystaidoista on toisen ihmisen kunnioittaminen. Ihmisellä on oikeus olla rakastettu ihminen, vaikka hänen tekonsa olisivatkin vastoin meidän omaa arvokäsitystä. Tämä ei toki tarkoita sitä, että jokainen saa tehdä mitä haluaa. Se tarkoittaa sitä, että rakastamme lähimmäistämme, mutta emme kaikki hänen tekojansa. Ja teoilla on seurauksensa, joista jokainen kantaa vastuunsa.
Lapsista voimme oppia paljon. Oma lapsi on rakkain asia maailmassa, mutta hänkin tekee välillä virheitä. Mikään hänen tekemänsä asia ei vähennä rakkautta häntä kohtaan, mutta teko pitää silti tuomita. Kun asioista voidaan keskustella rakkaudella ohjaten, mahdollistaa tämä vuorovaikutuksen lapsen kanssa. Lapsi voi luontaisesti uteliaana kysellä ja saada vastauksia kysymykseen “miksi”. Vanhemmalla on kuitenkin vastuu pitää kiinni siitä, että teko oli väärin ja on luonnollista, että kun on tehnyt väärin, niin se tuntuu hetken ikävältä myös tekijästä itsestään.
Näin lapsi ymmärtää paremmin oman vastuunsa: niin hyvillä kuin pahoillakin teoilla on seurausia. Hän oppii myös, että virheitä saa tehdä, kunhan virheet pystyy myöntämään ja oppimaan niistä seuraavaa kertaa varten: vaikka olisimme epätäydellisiä ihmisiä, voimme silti olla rakstettuja.
Täydellisen tekee täydelliseksi se, että on sopivasti epätäydellinen.
